pohdintoja peruskoulusta ja sen loppumisesta

Nyt on tullu se aika ku pitää sanoa heippa 9 vuotta kestäneelle peruskoululle.

Muistan sen ihan ekan päivän jollon astuin Kärjen ala-asteen ovesta sisään

ja se kuinka mua jännitti. Miten meidät pienet otetaan vastaan,

millanen luokka tulee ja millasia opettajia koulus on.

 

Alkuviikot oli jännittäviä, mutta onneks luokalla ja koulussa muutenkin

oli sellasia tyyppejä joita tunsin jo ennestään esimerkiks eskarista

ja päiväkodista. Se helpotti jännitykseen vähäsen.

Alettiin opiskelemaan lukemista ja kaikkea helppoa, mitä pieni

ekaluokkalainen voi oppia ja ei koe sitä liian haastavaks.

Nopeeta alko tutustumaan enemmän luokkatovereihin ja rinnakkaisluokkalaisiin

ja pian sitä oltiinki jo monen kanssa hyviä ystäviä.

Ekaluokka oli sitä ku paras ystävä vaihtu koko ajan ja ei oikeen tienny,

että kenen kanssa olla, mutta lopulta totes, että kaikkien

kans oli kiva olla. Ekaluokka oli ihanaa aikaa, koska sillon suurin

huoli oli tyyliin poikapöpöt. Oli ihana leikkiä välituntisin

mettäs mettäleikkejä ja keinua keinuissa ja hyppiä vaikka narua.

Menettihän sielä helposti hermotkin kun ei oppinu kaikkea aivan heti, mutta

sit ku taas onnistu jossain niin se teki niin iloseks.

Mulla on ala-asteelta suurimmaks osaks pelkkiä hyviä muistoja.

Meidän luokka oli tosi mahtava. Luokkahenki oli todella hyvä ja kaikki piti

yhtä. Ala-asteen tapahtumat on jollain tapaa jo vähä unohtunu,

mutta kyllähän sieltä aina jotain muistaa.

Mä olin yks meidän luokan pisimmistä tytöistä ja olin oikeestaan

vähä kaikkien kaveri.

On aivan upeeta huomata kuinka hyvis väleis oon vielä joidenkin

niiden kans jotka oli mun kanssa ala-asteella samalla luokalla.

Ollaan Suvin, Tiian, Sonjan ja Matildan kans oltu

ekasta luokasta lähtien samalla luokalla ihan tänne ysin loppuun asti.

On ollu niin ihanaa, että välit on pysyny ja on noita

pitkäaikasiakin ystäviä vielä mun elämässä.

Noiden tyttöjen kans on tultu koettua paljon erilaisia juttuja, enkä

kadu niistä juurikaan mitään.

 

Mutta nyt aion pompata yläasteeseen ja kertoo vähän mun yläaste ajasta.

Olin seiskalla tyttö joka alko tupeeraamaan hiuksiaan ihan liikaa.

Olin seiskan puolivälis jo suoraan sanottuna vähän lissu (tai ainakin yritin olla).

Seiskalla testailtiin opettajia ja kokeiltiin vähä kaikkea.

Oli pelottavaa olla taas uudessa koulussa ja meitä kaks vuotta vanhemmis

oli monia jotka ei pitäny musta ja sain joiltakin huuteluja, mutta

mä päätin vaan antaa olla ja olin ihan oma itteni.

Ihastuin ja aloin seurustelemaan, se oli mulle aika uus juttu, koska

en mä ollu mitenkään hirveen vakavasti seurustellu.

Kyllä mä ala-asteella joidenki poikien kans olin, mutta se nyt oli

vähä sellasta, että ei vielä tiedetty oikeen mistään mitään

ja ehkä se oli sitä vielä seiskallaki.

Seurustelin 2 kuukautta ja sen jälkeen oltiin hyviä ystäviä jonku aikaa

kunnes oltiin taas jälleen yhessä ja siinä meniki sitte puolitoista vuotta.

Kasilla ei tapahtunu juurikaan mitään erityistä. Mulla oli poikaystävä,

olin saan paljo uusia ystäviä ja olin alkanu muuttumaan vähän erilaiseks.

 

Kasiluokka alko olemaan lopuillaan ja alettiin pikkuhiljaa tajuumaan,

että kesän jälkeenhä me ollaan jo ysillä. Meistä tulee niitä

koulun vanhimpia. Se tuntu tosi oudolta ja osakseen myös pelottavalta,

koska aika oli menny ku sujaukses.

Kesäloma meni suurimmaks osaks poikaystävän kans ja sellasen ihan

perus kesähengailun paris.

Tää ysiluokka on menny mun mielestä kaikista nopeiten

ja on ollu yläasteen ajalta kaikkein vaikeinta aikaa. On tapahtunu paljo

inhottavia ja surullisia asioita ja sen takii on pitäny pinnistellä, että

varmasti jaksaa. Koulussa jotkut jätkät on yrittäny latistaa

fiilistä huutelemalla mulle kaikkee turhaa, mut emmä oo välittäny,

koska ei mua kiinnosta. Välillä on kaverisuhteet horjunu

ja on ollu muutenkin henkilökohtasia ongelmia. Mutta kaikesta huolimatta

ysiluokka on menny silmänräpäyksessä ja oon jaksanu hyvin tänne asti.

Siitä on ilonen, että oon saanu tsempattua itteäni aineis ja vähä

parannettua arvosanoja ja oon onnellinen, että mulla on

ystäviä jotka on saanu mun pään pystyyn ja menemään eteenpäin kaikesta huolimatta.
Nää kolme vuotta 9E:n kanssa on ollu ihania vaikka vastoinkäymisiäki on ollu!
Luokkahenki ei oo aina loistanu, mut silti ollaan oltu luokka ja
en tuu unohtamaan tätä porukkaa koskaan ja toivon, että pidetään suurimman
osan kans vielä yhteyttä, ainakin suurimman osan tytöistä :)
rakkaudella noora
Laitan varmaan tälle illalle ajastukselle 2 postausta tai sit kirjotan huomenna!
Tänään tiedossa yhdet ylppärijuhlat ja vielä ainakin muut suunnitelmat ihan auki :)
Ihanat kesälomat kaikille ja onnittelut valmistuneille ja peruskoulun päättäneille ja
muillekkin juhlijoille ♥

1. lk

2. lk

3. lk

4. lk

5. lk

6. lk

7. lk

8. lk

9. lk (vaikka tää on ysiltä niin huomaan silti kuinka paljo

oon tästäkin jo kerennyt muuttumaan)

ensimmäinen koulupäivä