hiihtoloman alkaminen pohdiskelujen parissa ja weheartit kuvien avustamana

Näin yön pikkutunteina aattelin, että ois kiva tulla taas kirjottelemaan vähä

mun tunteista ja mielentilasta ja siitä mitä ajattelen tällä hetkellä.



Mun hyvä fiilis on jatkunu jo niin kauan, että toivon, että voi kun tää vois aina olla

tällästä ja voi kumpa kaikki päivät vois olla näin hyvätuulisia

ja ilosia. Se tunne kun sä autat jotain sun ystävää kun sillä on paha olo

nii oikeesti, kui hyvä fiilis siitäkin tulee sulle itelle.

Siis se on niiku oisit voittanu jonku kisan. Mä rakastan sitä ku saan

auttaa ja kuunnella ystäviä ja sitä rakastan vielä enemmän

jos saan ystävän paremmalle mielelle.

Se on mulle tosi tärkeetä, että mun läheisillä on hyvä olo

ja ettei niiden tarvi olla yksin, haluun olla niiden vierellä.

Haluun, että mulla tulee aina olemaan se joka myös kuuntelee mua

ja auttaa tarpeen tullen. Mulla on monta ystävää, jotka oikeesti auttaa mua

sillon ku on paska fiilis ja oikeesti nostattaa mun fiiliksen paremmaks.

Ystävät on siitä ihania ku niitten kans voi nauraa ja muistella muistoja ja

kerätä lisää niitä muistoja. Ilman ystäviä en varmaankaan eläis.

Mä rakastan nauramista, oon huomannu sen oikeesti nyt täs viimesen kuukauden

aikana. Siis se vaan on jotakin niin ihanaa! Mielummin

hymy naamalla ja vedet vuotais silmistä liiallisen nauramisen takia

ku, että suu olis mutrulla ja kyynelet valuis paskan fiiliksen takia.

Nauraminen antaa mulle voimaa ja se saa fiiliksen kattoon asti.

Kumpa se "nauru pidentää ikää" ois totta nii mun elämästä ei oikeesti tulis

loppua! Se on ihanaa kuulla toisten suusta, että oon iloinen

ja mut näkee aina nauravaisena.

Mä nostan käden pystyyn jos kysymys on, että "kuka rakastaa sitä

tunnetta kun tietää, että susta välitetään ja että oot arvokas?"

Mun läheiset on tehny niin selväks, että vaikka kuinka alhaalle elämä menis

ja vaikka tuntuis siltä, että sieltä kuopasta ei enää nousta nii

oon arvokas ja musta välitetään just tälläsenä kun mä oon.

Jokaisen elämäs on aina ainakin se yks ihminen joka todella välittää

susta ja rakastaa sua koko sydämmestään.

Vaikkei kyseinen henkilö kertois sitä sulle kovin usein, se ei tarkota

etteikö se välittäis tai rakastais.

Hän ei vaan osaa solmia sitä sanoiks eikä tiedä miten sen sanois.

Silti oot sen sydämestä iso osa.

Mun elämässä oon koetellu tosi monta kertaa niitä rajoja mihin asti

ei ehkä ois pitäny mennä, mutta mun mielipide on se, että

elämä on luotu elettäväks ja joskus pitää kokeilla ja testailla

rajoja. Kaikki ei oo mun kanssa samaa mieltä, mutta

ei elämää oo luotu sellaseks, että aina pitää mennä rajojen mukaan

ja että aina pitäis muka kuunnella sitä, että ei niin saa tehdä.

Ei kenenkään tarvi elää rajojen sisässä.

Myönnän kyllä, että joskus kokeilut on menny liian pitkälle,

mutta silti en kadu mitään. Kaikki on ollu kokeilemisen arvosta

ja aina niistä jää sydämeen se muisto.

Muisto siitä mitä oot tehny, kenen kanssa oot sen tehny,

miten oot tehny ja sitä rataa.

Mä tiedän, että jokainen tekee elämässään virheitä. Kukaan ei tuu

säästymään niiltä. Jotkut valehtelee, jotkut polttaa tupakkaa,

jotkut juo, jotkut vetää huumeita, jotkut varastaa ja jotkut

tekee muita laittomuuksia ja rikoksia.

Mutta oisko elämä yhtään mitään jos se ois vaan pelkkää

täydellisyyttä eikä virheitä tulis koskaan tehtyä?

Ei mun mielestä.

Elämäs pitää olla niitä alamäkiäkin, niitä riitoja, jotka sovitaan jälkeen päin.

Ja välillä pitää olla niitä elämän iloja, joita muistellaan vielä keinutuolissakin.

Eläkää täysillä vielä kun voitte!

Musta on tosi outoo, että pian on jo yhteishaku ja oon päättämässä mun seuraavasta

3 vuodesta. Mulla on onneks jo tosi selvät askeleet ja oon askeleen

lähempänä mun tulevaisuutta ja unelmaa.

Sitä unelmaa, että saan viettää osan mun elämästä lasten parissa

ja sitä, että musta tulee kohta iso.

Ekasta luokasta lähtien oon halunnut lastenhoitajaks ja missään vaiheessa

en oo sitä muuttanu. Seiskalla päätin, että yhteishaussa haen

johonkin lastenhoitojuttuun ja nyt oon siis ykkösenä hakemassa amikseen

Lähihoitaja linjalle. Lähihoitajasta aion lähteä lastenhoitaja polulle.

Elämäs pitää tehdä suuria päätöksiä ja mun mielestä tää on ollut

yks niistä suurista päätöksistä ja tällä hetkellä oon ainakin tyytyväinen

ja odotan innolla pääsyä jo uuteen kouluun.

Ois kiva kuulla teidän unelmia, tulevaisuuteen kuuluvia

asioita ja tätä rataa. Kertokaa mihin aiotte lähteä opiskelemaan,

jos opiskelet jo mitä opiskelet, onko sulla suunnitelmia

tulevaisuuteen liittyen vai meetkö suoraa linjaa ja katot mitä tulevaisuus tuo

tullessaan? Kertokaa ja kommentoikaa :)

Hiihtolomani aion viettää nauttien ystävieni seurasta ja

lomaillen ja vähän löhöillen!

Hyvää hiihtolomaa kaikille niille joilla se alkoi nyt, mä

mukaanlukien ja jaksamisia niille jotka menevät kouluun ja töihin

maanantaina :)

Hyvää yötä rakkaudella toivottaen teidän noora ♥

KUVAT: täältä